keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Tiivistetäänko Helsinkiä "millä hinnalla hyvänsä"?

Helsingin nykyrakentamisen kutsuminen esimerkiksi tiivistymisvimmaksi on historian ja suhteellisuudentajutonta.

Muutenkin pakinaksi luokiteltavassa kirjoituksessa Helsingin Sanomissa, pistää silmään teesi että "kaupunkialueita tiivistetään millä hinnalla hyvänsä". Vastaavia lopunajan kuvia maalailivat taannoin myös luontojärjestöt, joidenka mukaan Helsingistä häviää puistot.

Käydäänpä ihan käytännön esimerkin kautta läpi mitä se tarkottaisi, jos ihan vaan muusta välittämättä tiivistettäisiin kaupunkia, ja sitten miten Helsingissä todellisuudessa tiivistetään. Otetaan esimerkiksi Maunula.

Hinnalla millä hyvänsä tiivistetty Maunula

Maunulan pinta-ala on 123 hehtaaria ja maunulalaisia on noin 7 200. Maunulan yhteenlaskettu kerrosala on 370 000 m2, eli aluetehokkuus on noin 0,3

Jos Maunula tiivistettäisiin vanhan kantakaupungin tapaiseksi, aluetehokkuus olisi noin viisinkertainen. Kerrosalaa olisi 1,85 miljoonaa neliötä ja asukkaita noin 35 000.

Käytännössä tämä tarkoittaisi että koko Maunulan rakennuskanta purettaisiin, ja tilalle rakennettaisiin tiiviitä, todennäköisiä umpinaisia, kortteleita. Kuten vaikkapa Liisankadulla.
Mariankatua 1907, kuva Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo

Mutta ei kai nyt mitään tämmöistä ole koskaan tehty? Tämä on juuri se tapa, jolla Helsingin keskusta, Punavuori, Kallio, Töölö, ja Liisankatukin on rakennettu. Useimmat Jugend-talojen tontit ovat alunperin omakotitalotontteja. Siltavuori oli luonnontilainen kallio, jossa varmaankin parveili uhanalaisi perhosia. Se että Helsingissä ei ole juurikaan jäljellä 1800-luvun rakennuskantaa ei johdu siitä ettei Helsingissä ollut 1800-luvulla rakennuksia. Perinteinen kaupunkirakentaminen on sitä että vedetään katuja, ja täytetään niiden välit taloilla, ja alle jää mitä jää.

Maunulan tiivistäminen todellisuudessa

Maunulan tiivistyskaava vuosimallia 2013
Yllä oleva kuva on 2013 hyväksytty tiivistämiskaava Maunulan Kuusikkopolulle. Kuten kuvasta näkyy, Hannu Oskalan blogista, onhan sinne muutama talo saatu mahdutettua. Rakennettu ei ole esimerkiksi nykyisen pysäköintipaikan päällä, koska se on suojeltu osana koulua. Myös metsiä on suojeltu, koska lähimetsä on tärkeä asia myös, vaikka Keskuspuisto on sadan metrin päässä. Nykyisten talojen tonteille ei ole kaavoitettu yhtään mitään lisärakentamista. Talot ovat myös läheisen rakennuskannan tavoin matalia ja verrattaen kaukana toisistaan, mikä tarkoittaa matalaa rakennustehokkuutta.

Tämä on siis se mitä kaavoituskoneistomme käytännössä tekee. Tästä voi olla monta mieltä, vaikkapa sitä mieltä että tämmöiset kaavat pitäisi torpata jotta tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuuksia ihan oikeasti tiivistää aluetta. Mutta vimmaista mistään välittämätöntä tiivistämistä tämä ei ainakaan ole.

Varovainen yleiskaava

Samoin uudessa yleiskaavassa kantava teema on etsiä jostain jotain rakentamatonta maata, jota ei ole suojeltu tavalla tai toisella. Tehdyistä valinnoista voi toki olla eri mieltä, mutta mitään radikaalia niissä ei ole, pikemminkin kyseessä on diplomaattinen harjoite jossa on loputtomasti otettu huomioon ja sovitettu ristiriitaisia tavoitteita. Moottoriteitä ei katkaista, ne vaan muuttuvat hieman nykyistä ulompana pääkaduiksi. Uusia isoja viheralueita ei olla otettu tarkasteluun, päinvastoin kuin esimerkiksi edellisessä yleiskaavassa (Kivinokka, Vartiosaari, Meri-Rastila, Mustavuori).

Todellinen vaihtoehto voisi olla se perinteinen tiivistäminen. Eli lähdetäisiin siitä että jo rakennetut harvat lähiöt hyvillä sijainnaille puretaan ja rakennetaan tiviisti uusiksi: Maunula, Haagat, Munkkivuori, Oulunkylä... Tätä ei ole kuitenkaan juuri kukaan rohjennut edes ehdottaa, koska perinteinen kaupunkirakentaminen koetaan nykään aivan liian radikaaliksi uudistukseksi.

Ei kommentteja: