Yllä linkatussa tekstissä annetaan esimerkkinä:
...jotkut haluavat rakentaa keskustatunnelin ja perustelevat sitä syillä, jotka eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Miksi he oikein haluavat hankaloittaa seudun liikennettä, tuhlata valtavasti rahaa ja vaikeuttaa meidän kaikkien elämää?
Ja jatketaan tavalla mihin on sinänsä helppo yhtyä:
Se, että toinen osapuolista on faktisesti väärässä, ei ole tässä relevanttia. Kumpikin osapuoli on mielestään oikeassa, ja toiset terroristeja. Ja näiden terroristien kanssa pitää pyrkiä kompromissiin, jossa me saamme aikaan mahdollisimman paljon hyvää ja he mahdollisimman vähän pahaa. Samalla tietenkin kalvaen vastustajien kannatuspohjaa osoittamalla kaikille, millaisia sekopäitä he oikein ovat.
Keskustatunneli on herkullinen esimerkki, mutta selvennetään nyt ensin yksi perusasia. On täysin yhdentekevää mitä on mieltä keskustatunnelista. Samalla tavalla kuin on yhdentekevää mielipide siitä miten puolustaudumme ruotsalaisten sotilaallista hyökkäystä vastaan. Keskustatunnelia ei rakenneta vaikka koko Helsingin valtuusto sitä yhdessä tuumin kannattaisi, se on yksinkertaisesti rahoitukseltaan absurdi hanke.
Poliittisesti tämä on kätevää. Keskustatunnelia ei tehdä eikä peruta koskaan, eli sitä voi ihan vapaasti kannattaa ilman että joutuu vastaamaan ikäviin kysymyksiin rahasta. Vastustajille se on taas herkullinen esimerkiksi vastapuolen älyttömyydestä ja pahuudesta. Keskustatunnelilla voi positioida itsensä poliittisesti, ilman mitään vastuita.
Asiasta toki myös tehdään sivistyneitä poliittisia kompromisseja. Kaupunkisuunnitteluvirasto ohjeistettiin tekemään keskustasuunnitelma jossa kävelykeskustaa edistetään ja keskustassa on helpompi autoilla. Jonka virasto palautti bumerangina takaisin evästeellä vaatii miljardin tunnelin, johon ei ole varaa. Eli mitään ei tehdä. Tuo on niin kuin Chamberlain ja Hitler olisivat sopineet sudettialueiden kuuluvan sekä Saksalla että Tsekille, nassemetaforaa jatkaakseni.
Tauti ei rajoitu yhteen hassuun putkeen. Helsingin uusille asuinalueille halutaan halpoja perheasuntoja, joissa asuu urbaaneja kuluttavia citysinkkuja. On tärkeää huolehtia kohtuuhintaisesta asumisesta, ja varsinkin tulee haalia hyvätuloisia asukkaita. Tulee tehdä tiivistä kaupunkia jossa on erinomaiset joukkoliikenneyhteydet, ja autoilua ei saa millään tavoin rajoittaa, eikä se saa maksaa mitään. Kivijalkakauppoja toivovat kaikki sydän pamppaillen, ja tietenkin kaavoitetaan alueen keskelle ostoskeskus kaupan tarpeisin. Kaupungin sykkeessä asuntojen tulee olla meluttomia, ja hengitysilman maaseutumaisen raikasta, "välityskyvyltään riittävien" autoväylien kupeessa.
Yhtälö on toki ratkottavissa jos oletetaan ääretön budjetti. Subventoidaan asuntoja ja kauppaa, kaivetaan liikenne maan alle. Käytännössä ei tehdä mitään.
Poliittisissa kompromisseissa ei ole sinänsä mitään vikaa, ne ovat monessa asiassa sivistynyt, reilu ja kelpo työkalu. Tällaisissa asioissa on tyypillisesti kysymys jakamisesta, tasataan veroja ja etuja, hyötyjä ja haittoja.
Suunnitteluongelmat eivät ole jako-ongelmia, varsinkin maankäyttö on nollasummapeliä joissa maa-ala käytetään johonkin tai ei käytetä. On kysymys toisensa pois sulkevista valinnoista, joita poliittinen koneisto ei joko osaa tai halua tehdä.
Yleensä kyse on siitä ettei vaan osata. Tiedollisiin puutteisiin auttaa, tuskastuttavan hitaasti mutta kuitenkin, valistus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti