keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

torstai 21. huhtikuuta 2011

Arvopaniikki

Länsimaisen demokratian peruspilari eivät ole vaalit. Perusasia on valtiovallan rajoitukset, etupäässä suhteessä yksilöön. Näitä ovat riippumattomat tuomioistuimet, perustuslait jotka rajaa paljon sitä millaisia lakeja ylipäänsä voi säätää, ja erillaiset yksilön oikeudet. Länsimainen demokratia nimenomaan ei ole enemmistön diktatuuri, perinteinen kommarikritiikki olikin että tämän takia Länsimaat eivät ole oikeita demokratioita. Hyvä niin.

Eduskunta ei myöskään päätä siitä mikä on oikein ja väärin. Eduskunta säätää lakeja yllämainittujen rajoitteiden lisäksi myös esimerkiksi kansainvälisten sopimusten, intressiryhmien paineen, sekä realiteettien kuten talous tai byrokratia rajoissa.

Meille nyt kuulemma kuitenkin käytiin arvovaalit. En pidä tuosta koska tuollaisista harvemmin seuraa mitään muuta kuin periaatekysymyksiä. Periaatekysymys on sellainen jossa arvot on irronnut todellisuudesta, niistä arvoista ei tarvitse seurata mitään niiden mukaista hyötyä.

Esimerkiksi se että lapset pänttää ruotsia ja eivät edelleenkään osaa sitä puhua tuskin parantaa mitenkään ruotsinkielen tai sitä äidinkielenään puhuvien asemaa, mutta kun sen ei ole tarkoituskaan niin tehdä vaan olla ele ruotsinkielen puolesta, kyse on periaatteesta. Vähemmistökulttuuritoiminta on taloudellisesti aika yhdentekevä asia, eikä nyt oikeastaan eroa erillaisten harrastusten tuesta, mutta sitäkin vastustetaan nimenomaan periaatesyistä. Homojen kokema syrjintä työpaikoilla tuskin myöskään loppuu siihen että rukataan joku symboolinen laki jostain muusta aiheesta, mutta se periaate. Ja niin edelleen.

Jos on sitä mieltä että joku asia on hyvä niin siitä seuraa että asialle voi myös ihan oikeasti tehdä jotain. Poliittisia arvoja tulisi samoin tarkastella poliittisen vallan rajoissa.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Haluammeko maakuntajohtoisen Helsingin?

Otso kirjoittaa että kellot lyö Espoolle, nykyinen puuhastelu ja muniinpuhaltelu Helsingin seudulla ei voi jatkua. Vaihtoehdot on yhdistää kaupungit tai seutuhallinto, ja jos tykkää sellaisesta asiasta kuin oma Espoon kaupunki kannattaa ajaa seutuhallintoa.

Minusta on valitettavasti kolmas vaihtoehto. Yhdyn siihen että valtio ei loputtomiin katsele kaupungien saamattomuutta. Mutta voidaan tämä ratkoa niinkin että valta viedään ministeriöihin. Liikenneministeriö päättää väylistä, ympäristöministeriö kaavoituksesta, sosiaali- ja terveysministeriö pyörittää HUSia... Haluammeko me että maakuntaministerit johtaa tätä kaupunkia?

torstai 7. huhtikuuta 2011

Maaseutu on rahoituskysymys

Sarjassa vaalit lähenee, järki vähenee.

Timo Kaunisto, jota sinänsä arvostan, kirjoittaa:
Ennen maaseudulla tuotettiin ruokaa ja energiaa, nyt aina vain enemmän virkistystä ja omaa rauhaa. On syntynyt aivan uudenlainen asuinmaaseutu, joka järkyttää kaupunkien suuria rakennusliikkeitä ja heitä kaavoittavia poliitikkoja. Perinteinen kokoomuksen ja demarien poliittinen hiekkalaatikko vuotaa asumisen laatua hakevien mukana pois ytimistä.

No ytimissä ei nyt varsinaisesti ole tyhjiä asuntoja, mutta kuitenkin tätä teemaparkkia uhkaa hirmuinen sorto ympäristöministeriön toimesta:
Keskittämisen opit otettiin aikoinaan erityisen vahvasti käyttöön Neuvostoliitossa ja sen vasallivaltioissa. Äärilaidat lähenevät ympyrässä, mutta en olisi koskaan uskonut, että suomalainen ääriporvari ja äärikommunisti löytävät ideologisen perustansa näin läheltä. Saksan itä ja länsi ovat hyvät esimerkit yhteiskuntarakenteella tehdyistä kokeiluista. Niiden onnistumisen asteista ei kai Berliinin muurin murtumisen jälkeen enää kannata kiistellä.

Kauppakeskusten rakentamisen ohjailu on vielä pilipali -harjoitus verrattuna siihen, mitä on tulossa. Vapaavuori on jo valmisteluttanut lainsäädäntöä, jossa kaukana asumisesta rangaistaisiin.


Ja mitäkö tämä vankilämpäreiden saaristo tarkoittaa?
Hänen asettamansa ERA 17 –työryhmä määritteli, että omakotitalossa asuva saisi maksaa vaikkapa koulukyydeistä tai kunnan vesipalveluista muita enemmän.


Jotta ihan joutuisi maksamaan siellä elämyspuiston perukoilla koulukyydistä tai vesijohdoista edes vähän kustannusten mukaan? Mitä seuraavaksi keksitään, että tietkään eivät ole ilmaisia? Historiallisesti on ollut vähän epäselvää mitä Maalaisliiton kolmas tie kapistalismin ja sosialismin välissä tarkoittaa, mutta kieltämättä hyötyjen yksityistäminen ja haittojen sosialisoiminen on siitä väliltä.